Ensimmäinen viikko meni hujauksessa. Tällä kertaa päätin, että keskityn kaikkeen mikä jäi viime kerralta huomaamatta. Nautin myös huomattavasti enemmän pienistä asioista, kenties erossaolo siitä kaikesta sai sen aikaan ja huomasin todella mitä olin kaivannut Suomessa ollessani. Ensimmäinen hengenveto raikkaassa ilmassa teki hyvää ja hymyilytti pitkään. Sielu todellakin lepää näissä maisemissa. Pääasiassa viikko meni kavereita nähdessä ja kyläillessä eripuolilla kaupunkia.
Mattopyykillä
Kuitenkin teimme pienen extempore-retken bussilla toiseen kaupunkiin, tietämättä kuitenkaan millainen retki tulisi olemaan. Pakkasimme reppuun kaiken tarvittavan ja heitimme mukavat vaatteet niskaan ja lähdimme liikkeelle. Mababanen keskustassa käytiin kaupasta hakemassa vähän matkaevästä. Sen jälkeen otimme kombin, joka suuntasi Manziniin ja suuremmalle linja-autoasemalle. Kun siinä odottelin ystävääni, tuli eräs pieni nainen luokseni ja kyseli olenko eksynyt ja tietoinen siitä mihin olen menossa. Erityisen huolissaan hän oli siitä, olenko yksin. Kerroin kuitenkin huolestuneelle rouvalle, että kaikki on kunnossa ja odottelen vain ystävääni. Olin silti kuitenkin hieman yllättynyt rouvan sanoista. Olin nimittäin aivan varma, että hän tulisi pyytämään rahallista apua minulta, mikä on yleistä näillä main. Sikäli tilanne oli huvittava, koska olen aina ihastellut, kuinka vieraat aikuiset huolehtivat yksinään liikkuvista lapsista. Nyt tunsin itse olevani se pieni eksynyt tyttö ja huomata, ettei se maailma aina niin paha paikka olekkaan.
Manzinin bussiasema
Bussimatka kesti useamman tunnin ja tiet olivat mutkaisempia, kuin olin toivonut. Kun pääsimme perille, tuntui helpottavalta päästä liikkutelemaan jalkoja. Kaupunki jossa olimme, oli pieni ja täysin erilainen, kuin esimerkiksi Mbabane. Huomasi helposti, ettei kaupunkia käytetty hallituksen tarpeisiin tai tuomaan julkikuvaa Swazimaasta. Kenties tämä kaupunki oli paljon enemmän todellista Swazimaata, kuin Mababane. Kuvia ottaessani huomasin ihmisten pelkäävän minua. Tuntui kuin kaikki ihmiset olisivat kadonneet ympäriltäni, kun otin kameran esiin. Silti sain kuitenkin nopeasti napsastu muutaman ”turistikuvan”.
Merkinnät RSS-syötteenä