Mozambique, mieleeni juolahtaa lämpö, silmän kantamattomiin jatkuva hiekkaranta ja raikas meren tuoksu. Ah ja voi, takapuolen puutumisesta huolimatta (automatka 12h) matkan määränpää oli upea. Sanoinkuvaamaton. Nyt arvaukseni osui oikeaan ja tuntui kuin olisin unessa elänyt. Saman tien kun pääsimme perille, riensin rantaan ja pulahdin ihanan virkistävään meriveteen. Meille oli varattu 4 yöksi 15 hengen bungalovi, bambukattoineen ja puulattioineen.
Seuraavana aamuna oli ihanaa herätä meren tuoksuun ja auringon paisteeseen. Yö oli ollut hikinen, mutta toisin kuin muut, itse olin säästynyt hyttysten pistoksilta. Toisia ressukoita, ne mokomat olivat syöneet oikein kunnolla. Ensimmäinen päivä paratiisissa meni rennosti aamusta nauttimalla ja rannalla makaamalla. Kun kyseessä on maaliskuu, ei ole turisteja paljon ja sen huomasin rauhallisuudesta ja siitä ettei ihmisiä ollut juuri lainkaan meidän lisäksi. Heti kun pääsimme rannalle, muutamia paikallisia korukauppiaita saapui meidän luokse ja kaupitteli erilaisia koruja ja kankaita. Itsekin sorruin myöhemmin muutaman korun ostamaan.
Rantakylässä oli kojuja useampi ja valinnan varaa oli enemmän. Puisia käsitöitä, kankaita, käsinmaalattuja tauluja ja koruja oli loputtomasti.
Vaikka kyseessä olikin ihan rentoutumista varten tarkoitettu reissu, halusimme kuitenkin tehdä muutamia retkiä ja harrasteita. Kävimme Ocean Safarilla, missä oli mahdollista päästä näkemään valashaita, delfiinejä, kilpikonnia, rauskuja ja muita meren eläviä jos hyvä tuuri käy. Me kuitenkin näimme vain delfiinejä, mutta niitä oli paljon. Pääsimme myös uimaan niiden seuraan jos ehtisit veneestä hyppäämään tarpeeksi nopeasti veteen. Delfiinit olivat arkoja ja nopeita, joten oli oltava nopea jos halusi päästä niiden lähelle edes hetkeksi. Itseäni onni potkaisi ja pääsin niin lähelle yhtä delfiiniparvea, että saatoin jopa koskea yhtä. Vesi oli niin kirkasta, että jopa yli 6 m syvyydessä näki pohjaan saakka. Kieltämättä se oli hieman pelottavaa olla keskellä merta ja kellua kalojen seurana.
Rannalla lojumisen ja Ocean Safarin lisäksi lähdin parin opiskelijan kanssa ratsastusreissulle, mikä osoittautui mielettömäksi parituntiseksi. Hevoset eivät ehkä olleet lihavimmasta päästä, mutta jaksoivat innokkaita turisteja kantaa useamman tunnin. Valokuvia oli helppo ottaa samalla ja opas kertoi meille saaren tarinaa. Oppaanamme toimi pienen pieni mies, joka komensi kaikkia hevosia meidän puolesta, jotta me saataisiin keskittyä olennaiseen, eli valokuvaamiseen (ja siinä sivussa ratsastukseen). Silti vaikka itsellänikin on useamman vuoden kokemus ratsastamisesta, oli kuvaaminen yllättävän hankalaa samaan aikaan. Joten noin 1000:sta kuvasta 40 onnistui 😉
Merkinnät RSS-syötteenä