Pieni Pala Elämää

Mozambiquesta palauduttu ja työnteko kutsuu taas. Vaikka lomailu mieltä lämmittikin, olin innoissani uudesta harjoittelupaikasta. Tällä kertaa aloittaisin seuraavan 5 viikoisen harjoittelujakson Manzini -nimisessä kaupungissa. Kaupunki sijaitsee noin 30 minuutin ajomatkan päässä Mbabanesta ja huomattavasti alempana vuorilta. Siksi kestikin tottua vaatetukseen. Nimittäin aamulla saattoi Mababanessa olla vain 15 asteen seudulla, mutta kun saavuit Manziniin lämpöä oli jo kertynyt yli 25 astetta! Swazimaassa tämä on täysin normaalia, koska maa jakautuu 4 geologiseen maanosaan. Lämpötilan vaihtelut johtuvat siis tästä ja voivat olla välillä suuriakin. Erityisen hyvin tämän huomaa keväisin ja syksyisin.

Manzini

Matkalta Manziniin

Mbabane – Manzini välillä oli saatavilla huomattavasti hienompi kombi ja matka taittui myös sen vuoksi huomattavasti mukavammin. Ainoa jännitys oli taas kerran, että osaanko jäädä pois oikealla pysäkillä. No, sekin tuli opittua jahka olin kyseisen pysäkin ohittanut muutamaan otteeseen ajatuksissani.

Vähän parempi kombi

Oli jännittävää aloittaa uudessa paikassa, vaikka aloinkin jo luottamaan itseeni niin kielellisesti kuin hoitajana. Sairaala oli valtavan sokkeloinen ja eri osastoja tuntui olevan eripuolilla, täysin kummallisissa paikoissa. Ensimmäiset päivät menivätkin ympyrää juostessa ja ihmetellen, että missäs osastolla sitä nyt taas ollaan. Kenties sen kautta sitä tulikin tutuksi siellä kaikille 😀 Ensimmäisen viikon olin kuitenkin keskolassa. Olin hyvin yllättynyt sairaalan varusteista ja muutamasta keskoskaapistakin. Kuitenkin suurimmat keskoset olivat sijoitettu suureen huoneeseen, joka toimi yhtenä suurena keskoskaappina. Varmaan jo arvaattekin, että lämpötila oli myöskin sen mukainen. Keskola oli varsin mielenkiintoinen osasto, vaikkakin hoitajien kylmä käytös potilaita kohtaan oli kiukustuttavaa toisinaan. Hoitajat todellakin tekivät selväksi potilaille oman ”korkean” arvonsa kohtelemalla heitä miten sattuu. Tyrmistyin toisinaan miten he myös kohtelivat pieniä vauvoja, jotka olivat kovin heiveröisiä vielä. Onneksi kuitenkin lääkäri oli empaattinen ja asiallinen ja palautti myös hoitajatkin välillä maanpinnalle.

Huomenna vaihdan keskolan ensiapuun ja odotan sitä todella! Siellä toivon oppivani paljon uutta ja toivon saavani myös matkaan elämäni varrelle uusia ajatuksia. Siihen asti, terkuin täältä!

-Maija-