Ensimmäisestä kirjoituksestani on jo reilusti aikaa, eikä tuon blogin pitäminen ollutkaan kovin helppoa reissun päällä. Nyt siis jos aloittaisin kertomaan upeasta matkastani ja sen tuomista uusista haasteista. Pyrin kuitenkin palauttamaan oikean ajan tapahtumiin. Tammikuussa siis lähdimme Helsingistä kohti Johannesburgin lentokenttää ja sukat pyörivät jaloissa jo ainakin viikon ennen reissun alkua. Lentomatka oli pitkä ja uuvuttava, mutta se ei lannistanut iloista ja jo niin jännittynyttä mieltä. En päässyt eroon mielikuvasta, että asuisimme oljista ja savesta kyhätyssä savimajassa, jonka ympärillä eläimet juoksevat villeinä ja vapaana ja alkuasukkaat kulkevat keihäät kädessä ruokaa etsiessään. Kuitenkin reissu osoittautui aivan toisenlaiseksi. En todellakaan kuvitellut itseäni löytävän ensimmäisenä päivänä ostoskeskuksesta hankkimassa uutta puhelinliittymää.
Johannesburg oli vain ohikiitävä suuri kuapunki, jossa oli havaittavissa niin loistokkuutta, kuin sitä surkeintä ja alkeellisinta elämää. Lentokenttä kuhisi ihmisiä, mutta apua oli helposti saatavilla ja matka kohti Swazimaata alkoi sujuvasti. Olin totaalisen uuvuksissa lennosta, mutta uni ei tullut edes 4 tunninn automatkalla, koska nähtävää tuntui riittävän. Olin aivan haltioissani kaikesta. Oli vaikea alkuun käsittää, että olen todella täällä, Afrikassa. Paikka josta niin kauan haaveilin ja jossa nyt tosiaan tulisin viettämään seuraavat reilut kolme kuukautta.
Maisema oli tasaista pitkään ja juuri sellaista Akasiapuiden täyttämää savannia oli joka puolella. Kun saavuimme lähemmäs Swazimaan rajaa, maisema muuttui totaalisesti. Tie meni ylö ja alas ja mutkitteli minkä kerkesi. Havupuita kasvoi joka puolella ja maisema muistutti enemmän Keski-Suomen metsämaisemia, kuin sitä Afrikkaa, minkä kuva minulla oli jo mielessäni. Kuitenkin, maisemat ja vuoret tekivät vaikutuksen. Jylhät kalliot ja tummat metsät koskettivat kyllä mieltäni. Ajoimme piennen kylän läpi, jossa oli värikkäitä taloja (joskin ränsistyneitä), hilpeitä ihmisiä myymässä hedelmiä ja ties mitä muuta, sekä aivan vallattomia lapsia, jotka juoksentelivat automme perässä. Silloin taisin ääneen todeta, että tämä on se Afrikka mistä olen haaveillut.
Vihdoin saavuimme Swazimaahan ja sen pääkaupunkiin Mbabaneen, missä asuisimme matkamme ajan. Meillä oli tiedossa etukäteen järjestetty ns. matkustaja koti mihin kuski meidät vei suoraan portille. Kukaan ei siellä ollut vastassa ja olimme hieman hämillämme miten pääsisimme sisään ja miten saisimme jonkun avaamaan portin meille. Kuitenkin hetken odottelun jälkeen soittoihimme vastattiin ja päästiin Bombasokseen sisälle. Paikka oli loistava ja innolla jo odotin millaista siellä olisi asua. Saimme huoneet heti ja jaoin oman huoneeni luokkakaverini kanssa ja johon myöhemmin tuli myös toinen sairaanhoitajaopiskelija asumaan. Se oli kolmen hengen pieni huone, mutta sitäkin viihtyisämpi.Omistaja esitteli meille heti alkuun kaikki paikat (joskin hieman humalassa ;)). Bombasoksessa oli useita monen hengen huoneita, kaksi keittiötä, olohuonetta ja takapihalla oleva uima-allas.
Soluasuminen, ei toki aina ollut herkkua ja sen sai huomata itsekukin aika nopeasti. Oli mukavaa kun oli hulinaa ympärillä, mutta omaa rauhaa ei helposti löytänyt. Toki alkuun se helpotti koti-ikävää kun ympärillä tapahtui kaikenlaista ja koko ajan. Mutta kun toistakymmentä erilaista persoonaa (toiset voimakkaampia, toiset vähemmän voimakkaampia) laitetaan asumaan saman katon alle, kahdella suihkulla ja wc:llä, saattaa hymy hyytyä heikompi hermoisella.
Bombasoksessa oli kolme siivoojaa/taloudenhoitajaa, joista yhdellä heistä oli aivan valloittava lapsi. Pieni taapero ei paljon meitä ujostellut, edes ihonvärin takia, vaan oli leikkimässä ja tekemässä tuttavuutta hyvinkin nopeasti. Naiset hoitivat asuntoo hyvin ja olivat myös meille todella mukavia. He oppivat nimeni todella nopeasti ja pian jo sainkin heistä ihanat tuttavat. Joka aamu sain iloisen tervehdyksen ja kuulumiset vaihdettiin aamupalapöydässä. Sain myös uuden Swazimalisen nimen, Mbali. Mbali tarkoittaa kaunista kukkasta. Kelpasi itseään esitellä noin kauniin nimen kanssa.
Näihin nappisilmiin on hyvä nyt lopettaa tältä kertaa! -Maya-
Merkinnät RSS-syötteenä