Elämäni pisimmän kesän jälkeen, pääsin vihdoin matkustelun makuun takaisin ja matka kohti Johannesburgia alkoi. Tuleva matka jännitti, koska en ennen ole yksin kovinkaan paljon matkustellut ja järjesteltävää oli taas kerran paljon. Matka kuitenkin sujui hyvin, yhtä 9 tunnin odotusta lukuunottamatta. Mutta luulenpa kuitenkin, että jännityksestä kärsiviä oli enemmän kotipuolessa, kuin Ethiopian lentokentällä. Onni kuitenkin minua potkaisi, sillä sain eräältä kanssamatkustajalta seuraa sekä ilmaisen oleskelupaikan ruokineen ajankuluksi. Näin tuokin aika kului yllättävän mukavasti. Perille vihdoin päästyäni, oli jälleen näkemisen riemu käsin kosketeltavaa. Tunsin olevani kotona taas. Edessä tulisi olemaan huikea kuukausi.
Ensimmäiset päivät menivät Johannesburgissa ja Pretoriassa hyvän opastuksen turvin. Sain nähdä hienoja paikkoja, vähemmän hienoja ja niitä joihin ei minulla valkoisena ole juurikaan jalkaisin asiaa. Näillä seuduilla oli myös hyvä tottua ajatukseen, että auton ovet pysyvät visusti lukossa, oli auto liikkeessä tai ei. Kuvienkin ottaminen piti käydä nopeasti ja niin, ettei sitä muut huomanneet. 
Ilma oli hyvinkin syksyinen, vaikka kevät oli jo tulollaan kovaa vauhtia. Silti tuoksui hassusti syksylle ja huomasi, kuinka vain auringossa on lämmintä. Yöt oli taas kerran kylmiä, enkä ollut osannut vieläkään (varoituksista huolimatta) varautua niihin. Mummon kutomille villasukille tuli käyttöä! En vain vieläkään pääse ajatuksesta eroon, että Afrikassa on kylmä talvisin.
Pretoria oli viehättävä kaupunki. Täysin erilainen kuin Johannesburg. Kadut olivat joka puolella siistit ja siellä uskalsi ihon väristä huolimatta kulkea jalkaisin melkein joka paikassa. Kaikki tuntui olevan seesteisempää.
Merkinnät RSS-syötteenä
