Pieni Pala Elämää

Sinne tänne ja takaisin
Tällä kertaa lento sujui todellakin mutkattomasti, eikä mitään ongelmia matkalla ilmennyt. Istanbulin lentokenttä oli täysin eri luokkaa, kuin Addis Abeban kenttä Ethiopiassa.
Huomasin päässeeni perille, kun tuttu lentokenttä ystävällisine ihmisineen olivat vastassa. Oli mukavaa saapua takaisin ja tuntea olonsa kotoisaksi heti alkuun. Tiesin, että tämä reissu olisi paljon muutakin, kuin pelkkää lomailua, mutta hetken päätän kuitenkin rentoutua ja antaa mielen vaeltaa taas näissä vuoristoisissa maisemissa. Olenhan taas täällä.
Viikko on lähtenyt rauhallisesti käyntiin. Ensimmäiset päivät menivät tavaroita paikoilleen laitettaessa. Ilma on suosinut vaativampaakin turistia. On ollut ihanan lämmintä, aurinkoista ja mielettömän upeita ukkosia, joita kaipailin jo kovasti Suomessa ollessani. Rakastan ukkosia ja niiden tuomaa tunnelmaa ja jännitystä. Tunne muistuttaa minua lapsuudesta, jolloin istuskeltiin perheen kanssa terassilla ja katseltiin ukkosia ja juotiin teetä. Tavoistani en poikennut tälläkään kertaa. Tosin naapurit saattavat pitää minua hieman outona, kun heidän uudisraivaaja naapurinsa istuu ukkosella ulkona ja siemailee teetä ja näyttää kaiken lisäksi nauttivan siitä. Minä, outoko?
Tein samalla mielestäni hyvinkin jännittävän löydön siinä kaikessa nautinnossa. Nimittäin vieressäni istui myös toinen joka nautti ukkosesta (tai siiten ei), mato. eikä mikä tahansa mato vaan karvainen ja mielestäni VALTAVA mato. Siinä sitten istuskeltiin molemmat ihan sulassa sovussa vaikka en juuri ole hyönteisten ystävä. Lähimmät ihmiset sen varmasti tietävätkin